Jos näette tämän viestin, niin Teillä on todennäköisesti myös ongelmia tämän sivun ulkoasun kanssa (CSS-tyylitiedosto). Ongelman voi korjata tyhjentämällä/poistamalla väliaikaiset internet-tiedostot ja evästeet internet-selaimestanne. Pahoittelemme häiriötä.
If you can see this message, you probably have problems with the appearance of this internet-page (CSS-problems). For correction, please clean/delete your temporary internet-files and cookies from the browsers memory. Thank You.
| Verkkoterminologiaa suomeksi: laajakaistainen internetyhteys |
|
|
|
| Kirjoittanut Ficom ry | |
| 28.05.2008 | |
|
Viestintäministeri Suvi Lindén
vaati laajakaistaseminaarissa 7.5.2008, että kaikkien kansalaisten
ulottuvilla tulee olla laajakaistayhteys, jonka nopeus on vähintään 1
megabitti sekunnissa. Lindénin vaatimuksen mukaan nopeuksien kehityksen
tulisi jatkossa seurata "tietyin ehdoin enemmistön käytössä olevaa yhteysnopeutta".
FiComin toimitusjohtaja Reijo Svento pohtii omassa artikkelissaan suurten laajakaistanopeuksien ja yrityksille annettavan yleispalveluvelvoitteen hankalaa yhteyttä. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä laajakaistayhteys tarkoittaa ja mikä on laajakaistaverkkojen peitto Suomessa. Lisäksi kuvaillaan lyhyesti, mitä haasteita on verkon rakentamisessa harvaan asutuille alueille. Laadukasta nettimateriaalia nopeasti Laajakaistaiseksi kutsutaan internetyhteyttä, jonka avulla netinkäyttäjä voi vastaanottaa korkealaatuista ääntä, puhetta, kuvaa, videokuvaa ja animaatiota. Laajakaistan nopeus ilmoitetaan tavallisesti kahdessa osassa, esimerkiksi 2 Mb/s - 512 kb/s. Ensimmäinen nopeus tarkoittaa omalle koneelle saapuvan liikenteen nopeutta (2 megabittiä sekunnissa) ja jälkimmäinen koneelta lähtevän liikenteen nopeutta (512 kilobittiä sekunnissa). Saapuva liikenne tarkoittaa koneelle latautuvaa tietoa. Muun muassa internetsivujen selailu ja videoiden katselu on saapuvaa liikennettä. Lähtevää liikennettä käytetään silloin, kun pelataan esimerkiksi verkkopelejä tai lähetetään digikuvia kehitettäväksi internetin kautta. Internetyhteyden saapuvan liikenteen nopeudella ilmaistaan yhteyden virallinen nopeus. Internetyhteyden lopullinen nopeus riippuu monista asioista, kuten tilaajajohdon pituudesta, kytkennöistä, tiedonsiirtoon käytetyn kaapelin ominaisuuksista, käytetyn palvelun sijainnista verkossa sekä verkon ruuhkaisuudesta ja häiriöistä. Ilmoitettu nopeus on maksiminopeus, joka saavutetaan normaaliolosuhteissa. Viestintäviraston Nettimittarissa voi tarkastella oman nettiyhteyden nopeutta. Laajakaistaisen yhteyden voi toteuttaa monella eri tekniikalla, langallisesti tai langattomasti. Tällä hetkellä yleisin käytössä oleva tekniikka on kuparikaapeliverkon ADSL (Asymmetric Digital Subsciber Line). Muita tekniikoita ovat esimerkiksi kaapelimodeemi, ethernet ja matkaviestinverkkojen laajakaistatekniikat, kuten 3G ja wimax. Palveluiden vaatima tiedonsiirtonopeus Nettiyhteys on laajakaistainen, kun sen nopeus on vähintään 256 kb/s. Tällä hetkellä yleisin yhteysnopeus Suomessa on 1Mb/s (lisää tilastotietoja laajakaistan käytöstä täältä).Netin peruspalveluita eli sivujen selailua ja tiedonhakua, sähköpostia, uutis- ja keskusteluryhmiä sekä esimerkiksi nykyisiä sähköisiä viranomaispalveluja voi ilman ongelmia käyttää hitaimmallakin laajakaistayhteydellä. Laadukkaat viihdepalvelut sen sijaan vaativat enemmän kaistaa. Esimerkiksi elokuvien katsomista varten pitää olla vähintään 1Mb/s-laajakaistayhteys, mielellään nopeampikin. Operaattorit myyvät useita eri nopeusvaihtoehtoja, joista käyttäjä voi valita käyttötarpeeseensa sopivimman ratkaisun. Asiakashinnat vaihtelevat alueittain. Hintaerot syrjäseutujen ja taajamien välillä eivät kuitenkaan kasva samassa suhteessa verkon rakennus- ja ylläpitokustannusten kanssa. Myös harvaan asutuilla alueilla asiakkaiden on mahdollista saada kohtuuhintaan laajakaistainen internetyhteys. Ongelmana harvaanasutut alueet Tällä hetkellä noin 96 prosenttia suomalaisista kotitalouksista saa halutessaan laajakaistaisen internetyhteyden. Digita Oy:n rakentama, yhden megabitin sekunnissa siirtävä langaton @450-laajakaistaverkko kattaa tulevana kesänä yli 90 prosenttia Suomen väestöstä. Vuoden 2009 loppuun mennessä verkko on valtakunnallinen ja mahdollistaa Lindénin vaatiman tiedonsiirtonopeuden lähes kaikille. Myös erityisesti Itä-Suomeen rakennettu langaton, laajakaistainen wimax-verkko on tehokas ja kattaa osan alueen maatalous- ja kesäasuntokannasta.Ongelman ydin piilee siinä, että langattomien laajakaistatekniikoiden kapasiteetti on rajallinen. Jos halutaan, että kaikilla kansalaisilla on vaikkapa HD-tason televisiolähetys katsottavanaan IP-verkossa, eivät langattomat tekniikat riitä. Jokaiseen kotiin pitäisi tällöin ulottaa esimerkiksi valokaapelikuituverkko korkeampia nopeuksia varten. Tiedonsiirtokaapelin kaivaminen maahan maksaa karkeasti arvioiden 100 euroa / metri. Maanpäällinen verkko taas on erittäin haavoittuvainen, ja sen ylläpitokustannukset kasvavat suuriksi. Liiketaloudellisesti on kannattamatonta rakentaa uutta verkkoa erittäin harvaan asutuille alueille. Toinen kysymys on se, onko ylipäätään tarpeellista rakentaa erittäin nopeaa laajakaistaverkkoa jokaiseen kotiin edes verovaroin. Viranomaisten tarjoamat sähköiset palvelut ovat saatavissa jo nykyisillä tiedonsiirtonopeuksilla. Netin palveluiden kehittyminen ja lisääntyminen taas tyypillisesti kannustaa yrityksiä rakentamaan teknologiaa, joka vastaa kasvavaa kysyntää. Teksti: Nora Elersviestintäjohtaja FiCom ry |
| < Edellinen | Seuraava > |
|---|
