Laajakaista kaikille, mutta millä ehdoilla?

 

Tässä artikkelissa myös:

• Nykyinen laajakaistaverkko on rakennettu ilman valtion tukea
• Tieto- vai viihdeyhteiskunta?
• Hyvää ja halpaa ei ole olemassa
• Viisaita ja oikeudenmukaisia ratkaisuja kaivataan

Viestintäministeri Suvi Lindén ilmoitti 7.5. pidetyssä laajakaistaseminaarissa käynnistäneensä lainsäädäntöhankkeen, jolla laajakaistayhteys otetaan niin kutsutun yleispalveluvelvoitteen piiriin.

Nyt käynnistetyn hankkeen ajatus on, että operaattori on velvollinen pyydettäessä toimittamaan asiakkaalleen vähintään 1 Mb/s-laajakaistayhteyden riippumatta siitä, missä asiakas asuu. Nopeuden taso määräytyisi jatkossa yleisimmin käytössä olevan nopeustason mukaisesti.

On selvää, että ilman tietoliikenneyhteyksiä olisi vaikeaa elää tietoyhteiskunnan jäsenenä. Puhelin- ja internetyhteydet ovat välttämättömyyshyödykkeitä, jotka ovat jo pitkään kuuluneet yleispalveluvelvoitteen piiriin.

Keskustelua tullaankin nyt käymään yleispalvelun tasosta, toteutustavoista ja ennen kaikkea rahoitusmalleista.

Nykyinen laajakaistaverkko on rakennettu ilman valtion tukea

Suomessa on kyetty puhtaasti kaupallisin toimenpitein rakentamaan erittäin kattava laajakaistaverkko. Tällä hetkellä vain noin 4 prosenttia suomalaisista asuu alueilla, joissa laajakaistayhteyttä ei ole tarjolla. Alueet sijaitsevat esimerkiksi Suomenlahden ulkosaaristossa ja koillisen erämailla.

Uudet langattomat laajakaistateknologiat mahdollistavat haasteellisimpienkin alueiden kattamisen. Digitan @450-laajakaistaverkko kattaa tulevana kesänä 90 % Suomesta ja on nopeudeltaan 1 Mb/s. Verkko tulee olemaan valtakunnallinen vuoden 2009 loppuun mennessä.

Suomen laajakaistan rakentamisen linja on poikennut muun muassa Ruotsin linjasta. Ruotsissa erityisesti kunnat ovat tukeneet vahvasti alueellisen verkon rakentamista. Silti Suomessa on asukaslukuun suhteutettuna enemmän laajakaistayhteyksien käyttäjiä kuin Ruotsissa.

Kaupunkien ja taajamien laajakaistoittaminen ei ole ongelma. Nykyisin on tarjolla jopa 100 Mb/s-yhteyksiä, vaikka valitettavan harva asiakas vielä kokee tarvitsevansa näin suuria nopeuksia.

Haasteen asettavat kaikkein harvaanasutuimmat alueet, joissa asuntojen välinen etäisyys voi olla useita kilometrejä. Näihin kohteisiin erittäin nopeiden laajakaistayhteyksien rakentaminen on niin kallista, että se on vain harvoin mielekästä. Nykyisen lainsäädännön ja Viestintäviraston tulkinnan mukaan kustannusten tulee olla kohtuullisia sekä asiakkaalle että yhteyden toteuttavalle yritykselle. Näin on oltava myös jatkossa.

Tieto- vai viihdeyhteiskunta?

Tietoyhteiskunnan kannalta tärkeiden palveluiden, kuten esimerkiksi sähköpostin, pankkipalveluiden tai julkisten viranomaisten verkkopalveluiden käyttämiseen 1 Mb/s-yhteys riittää mainiosti. Valtaosa asiakkaista on omilla valinnoillaankin tämän osoittanut.

Lähitulevaisuudessa tarvitaan kuitenkin nopeampia laajakaistayhteyksiä muun muassa liikkuvan kuvan välittämisen lisääntyessä. Mutta kuinka nopea tulee olla yleispalveluvelvoitteen mukainen nopeus? Tulevaisuudessa suurta siirtonopeutta vaatii ainakin HD-televisiolähetysten katsominen internetistä. Puhutaanko tällöin tieto- vai viihdeyhteiskunnasta, ja kuka tällaisen palvelutason rahoittaa, on jo eri kysymys.

Pelkkien nopeuksien lisäksi keskustelua tulisi käydä myös internetissä olevasta palvelutarjonnasta ja ihmisten taidoista ja halusta käyttää nettipalveluja.

Mikäli kuluttajalla on käytössään nopea laajakaistayhteys, mutta hän ei saa verkosta palveluita tai hän ei niitä tarvitse, ei tietoyhteiskunta edisty. Tällä hetkellä verkossa olevien viranomais- ja pankkipalveluiden käyttö onnistuu vaivatta myös pienimpien nopeuksien laajakaistayhteydellä.

Narulla ei voi työntää eikä se onnistu valokuidullakaan. Kysyntää ja tarjontaa sekä käyttötottumuksia ja -taitoja tulee kehittää samanaikaisesti kuin tekniikkaakin. Yleensä tekniikka tuo ratkaisuja, kun kysyntä niin vaatii.

Hyvää ja halpaa ei ole olemassa

Suomen reuna-alueilla asuvien kansalaisten tietoliikenneyhteyksien rakentamis- ja ylläpitokustannukset on katettava jollain muulla kuin kaupallisella tavalla, sillä Suomen kaltaisessa maassa edes miniminopeuksien rakentaminen syrjäseuduille ei ole kaupallisesti kannattavaa.

Ministeri Lindén on antanut liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikölle Harri Pursiaiselle tehtäväksi selvittää ensi syyskuuhun mennessä vaihtoehtoisia rahoitusmalleja laajakaistayhteyden saamiseksi kaikille kansalaisille. Tehtävä ei tule olemaan helppo, sillä kaikissa vaihtoehdoissa on omat ongelmansa. Tällä hetkellä EU:n rakennerahastoista mahdollisesti saatavissa olevien varojen aiempaa tehokkaampi hyödyntäminen lienee eniten kannatusta saanut vaihtoehto.

Aiemmasta viestintäpolitiikasta poiketen nyt on myös esitetty vaihtoehto, jossa yleispalveluvelvoitteen kustannukset katettaisiin huutokauppaamalla radiotaajuuksia. Huutokauppamallin myötä luovuttaisiin Suomen keskeisestä viestintäpoliittisesta periaatteesta välttää huutokauppoja. Huutokaupassa operaattoreiden radiotaajuuksiin kuluttamat varat vähentäisivät myös palveluiden kehittämiseen käytettäviä investointeja.

Keskustelua tullaan varmuudella käymään yleispalveluvelvoitteen rahoittamiseksi tarvittavien maksujen oikeudenmukaisesta keräämisestä ja saatujen varojen kohdentamisesta. Operaattorit toimivat maantieteellisesti eri alueilla ja jossain määrin erilaisilla liiketoimintamalleilla. Miten varat kyetään keräämään ilman yritysten välisiä kohtuuttomia tulonsiirtoja, vai onko tarkoitus, että sellaisia tehdään?

Laajakaistayhteydet maksaa lopulta aina kuluttaja, katettiin yhteyksien rakentamisen kustannukset sitten yleisistä verovaroista, erikseen kerättävistä maksuista, huutokauppavoitoilla tai yleispalvelurahastosta.

Viisaita ja oikeudenmukaisia ratkaisuja kaivataan

Suomalaiset asuvat maan eri alueilla ja maksavat alueesta riippuen eri hinnan esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripalveluista, asunnoista, polttoaineesta ja sähköstä. Kaikille alueille yhteiskunta ei ole takaa esimerkiksi elintarvike- ja terveydenhuoltopalveluja. Tuleeko laajakaistayhteyden olla maan kaikissa osissa tarjolla ja samanhintainen huolimatta sen rakennus- ja ylläpitokustannusten huomattavista eroista?

Paljon kysymyksiä on vielä ilmassa, ja viestintäministeri Suvi Lindénin käynnistämästä hankkeesta on syytä käydä vilkasta ja syvällistä keskustelua ennen lopullista päätöstä. Laajakaistayhteyksien ja niiden nopeuksien kasvattamisen tavoitetta ei kuitenkaan sinällään ole syytä saattaa kyseenalaiseksi.

Teksti:

Reijo Svento
toimitusjohtaja
FiCom ry

Users' Comments (0)

Only registered users can comment an article. Please login or register.

No comment posted

No Comments.

Discuss this item on the forums. (0 posts)

< Prev		Next >